Olavin Rastin nettitoimitus huomasi Kolilla järjestetyn Vaarojen Maratonin tulosluettelosta Antti Turkin nimen ja päätti kysellä kuulumisia, koska hän oli ilmoittautunut 43 kilometrin sarjaan Olavin Rastin nimissä. Selostusta piti pyydellä useampaan kertaan, kun Antti vetosi kuntoilija-statukseensa ja kehotti lukemaan kisassa parempiin aikoihin juosseiden tarinoita, mutta toimitus ei hyväksynyt selityksiä.

Kertomuksen voi lukea Lue lisää -linkistä

 

Vaarojen Maraton

Reittikartta

" Pidempään olin tuumaillut, että Vaarojen Maraton olisi mielenkiintoinen tapahtuma minulle. Juoksukisa pitkällä matkalla, pienillä poluilla ja upeissa maisemissa. 25manna vaan on sattunut aina samalle päivälle, joten osallistuminen ei ole realisoitunut ennen tätä vuotta. Elokuussahan olimme vielä lähdössä Tukholmaan kisailemaan, joten Kolin kisa ei ollut aktiivisesti mielessä siinä vaiheessa. Kun sitten elokuun lopussa selvisi, että ORa:n joukkoja ei ole kasassa tarpeeksi Mannan joukkueeseen, esteet tältä osin poistuivat. Ilmoittauduin samana päivänä mukaan Vaarojen maratonille viimeisten joukossa, sillä 500 osallistujan raja meni pian täyteen.

Valmistautumisjakso jäi aavistuksen lyhyeksi, mutta olin olllut koko kauden terveenä ja treenaillut pidempiäkin matkoja säännöllisesti. Keväällä kävin Sulkavalla taivaltamassa Jukolan ankkuriosuuden ja aikaa kului kolmisen tuntia, koska myrskypuita oli vielä niin paljon nurin. Italian lomalla tuli poljettua ja juostua ylämäkeä päivittäin. Finin viikko oli hyvä paketti koko loppukautta ajatellen ja pyörällä tein joitakin pitkiä harjoituksia, esimerkiksi Haukiveden ympäriajon 190-kilometrinen. Mieleen jäi vielä Jukola-revisited -harjoitus Vehkalahdella, kun elokuussa starttasin eräänä sunnuntaiaamuna klo 7.00 ankkuriosuuden radalle. Hyvää polkujuoksuharjoitusta ja nautintoa koko matka.

Ilmoittautumispäivän jälkeen erityisesti Kolille tähtääviä harjoituksia tuli tehtyä viitisen kappaletta. Täsmätreenit olivat pitkiä tie ja -polkujuoksuja Parkumäessä, Pyhtäällä, Elimäellä ja Aholahdessa. On muuten näin jälkeenpäin ajatellen aika hyvä tyyppimaastopolku Soininmäen paikkeilla.

Kisavarustuksessa oli hieman arpomista, koska netistä löytyi suosituksia joka lähtöön. Päädyin tilaamaan Inov 8 x-talon kengät ja niitä sisäänajoin syyskuun aikana. Kengät ovat kevyet ja poluilla pitävät. Sileillä kallioilla ja liukkailla pitkospuilla piti olla tarkkana. Moni juoksee kisan nastareilla ja toisaalta enemmän vaimennetetut maastojuoksukengät ovat myös käytettyjä. Olin tyytyväinen kenkävalintaan. Juomat pitää kantaa mukana, koska juomapisteitä on vain kaksi. Letkullinen juomareppu toimi hyvin ja geelit muiden varusteiden kanssa mahtuivat sen taskuihin.

Starttimaton ylitin ensimmäisessä ryhmässä heti kymmenen jälkeen ja lipsuttelu alamäkivoittoisille ensikilometreille alkoi. Oma sopiva vauhti löytyi nopeasti ja alun parijono hajaantui. Tiepätkällä odottelin tositoimien alkamista ja pian päästiinkin kapealle polulle Jauholanvaaraa kohti. Reitti noudattelee Herajärven kierroksen retkeilyreittiä. Juoksijoita ei ollut ruuhkaksi lainkaan, muutaman ohituksen jälkeen totesin matkailevani ilman seuraa ja näin homma jatkui käytännössä maaliin asti. Herajärven päässä oli vene tai vetolauttaylitys muutaman kymmenen metriä leveän salmen yli. Venepaikka järjestyi, kun muita ei näkynyt ja Asikaisen Rauno kertoi kiireisimpien jo menneen. Tätä en epäillytkään, koska matkaan oli lähtenyt Kalevan Rastin joukoista useampikin nimekäs ravuri. Voittaja Simo-Pekka Fincken tarina kannattaa lukea Hevoskuurista.

Juomapaikalla geeliä naamariin ja matka jatkui. Lämmittelyvaihe, eli noin 17 kilometriä, oli sujunut hyvin, mutta edessä oli yli puolet matkasta. Reitin vaativimmat osuudet alkavat tässä vaiheessa. Kolinvaaralle on nousua noin 85 metriä ja sieltä laskeutumisen jälkeen alkaa nousu Ryläykselle. Noin kymmenen kilometrin osuus on hyvin pientä teknistä polkua, kiviä, juurakoita, käveltäviä (ainakin minulle tässä kokonaisuudessa) jyrkkiä nousuja ja laskuja, upeita näköaloja, hyviä kallioita, pitkospuita... Muutamia selkiä tuli vastaan, mutta tunnelma oli rauhallinen. Huippu on 325 metrin korkeudessa ja alas tullaan noin sataan metriin. Kilometrivauhti tippui heikoimmillaan yli yhdeksään ja jaloissa tuntemukset ohjeistivat ottamaan jyrkät laskut varovasti.

Viimeiset kymmenen kilomeriä ovat kulkukelpoisuudeltaan helppoja. Hiekkatietä ja hyvää polkua. Nyt vaan rullaillen... vaan ei todellakaan. Jalat ovat finaalissa ja matkanteko menee hiipimiseksi. Voidaan kuitenkin vielä puhua juoksuaskelista ja laitan Kolin rinteille nousevan harjoittelunousun tavoitteeksi. Siihen asti juosten. Pari maratoonaria menee ohi, eikä pysty mitenkään vastaamaan. Mäki on sopivan jyrkkä kävelyaskelten ottamiseen ja nousun jälkeen hölkkäilen alas satamaan, mistä alkaa viimeinen nousu. 3 kilometriä ja nousua yli 200 metriä. Polku on tasainen, joten askelia ei tarvitse asetella. Tavoitteena juosta loppuun asti. Viimeinen kinkama on hillittömän jyrkkä, mutta juosten menee sekin. Onneksi on jo yleisöä ja kannustajia.

Sijoitus on 30. 200 miehen ja 60 naisen joukossa. Aikaa kului 4.53, joten tappiota SP:lle kertyy hieman yli tunti.

Olipahan reitti. Ainutlaatuinen huipputapahtuma ja huikea kokemus. Tutuista osallistumassa olivat myös Lyytisen Pekka ja Höglundin Henna. Henna oli naisten sarjassa hienosti viides."

Tulokset